Vahausta vai huuhtelua eli miten erilaiset vahausohjelmat eroavat toisistaan?
Nykyaikaisissa autonpesukoneissa on pesuvaiheen lisäksi eri hintaisia ja eri tavalla toimivia vahaus- ja viimeistelyohjelmia. Vahakäsittelyn lopputulos ja kestävyys ovat suoraan riippuvaisia vahakerroksen peittävyydestä, tasaisuudesta ja paksuudesta. Oheisessa artikkelissa avataan erilaisia vahaustapoja ja niiden eroja.
Autojen vahauksella suojataan auton maalipintaa muun muassa kulumiselta ja UV-säteilyltä. Vahattu maalipinta helpottaa auton puhtaanapitoa, samalla se parantaa auton esteettisiä ominaisuuksia kuten värien kirkkautta. Laadukkaasti suoritettu vahaus lisää myös kiiltoa ja muokkaa pinnat vettähylkiviksi (hydrofobiseksi). Jotkut vahat pyrkivät vähentämään lian kiinnitarttuvuutta sekä lisäämään niin kutsuttua smooth-efektiä.
Vesipohjainen vahaus vai käsinvahaus?
-
- Käsinvahauksessa kovavaha tai liuottimeen ohennettu nestemäinen vaha hierotaan mekaanisesti auton pinnoille. Vahakalvon on oltava riittävän paksu, jotta se täyttää pinnan naarmut ja kestää ympäristötekijöiden kuluttavaa vaikutusta. Jos käsinvahauksessa käytetään liuottimeen ohennettua vahaa, sen on annettava kuivua rauhassa ennen kuin auton pinta voidaan viimeistellä kiillottamalla.
-
- Roll-over -tyyppisissä koneissa vaha annostellaan pesuvaiheen jälkeen. Aine hangataan auton pintaan pyörivillä pesuharjoilla. Kaksiosaisissa pesulinjoissa eli Takt-koneissa ja pesukaduilla on usein erilliset kiillotusharjat vahausta varten.
-
- Vesipohjaisissa vahan levitysmenetelmissä vahaustuote annostellaan injektoimalla ainetta veteen. Tämän jälkeen pesukone suihkuttaa veden pesukoneen kaaresta auton päälle joko nestemäisenä tai vaahtona. Vesipohjaista vahanlevitysmenetelmää myydään asiakkaille muun muassa sillä, että menetelmällä saavutetaan käsinvahausta vastaava lopputulos, auton pinnalle muodostuu likaa hylkivä kalvo, maalipinnan naarmut korjaantuvat ja saadaan ainutlaatuinen kiilto.
Päätimme testata asian. Testipesussa vahausohjelmasta mitattiin seuraavat lopputulokseen vaikuttavat tekijät:
Vahaustuotteen kulutus/auto: 40 ml
Laimennusvesi: 4460 ml
Auton pinnoille jääneen käyttöliuoksen määrä ennen kiillotusharjausta: 2000 ml
Vahaustuotteen pitoisuus: 0,9 %
-
- Mittausten perusteella lähes 2500 millilitraa (2,5 l) eli 66 prosenttia suihkutetusta käyttöliuoksesta suihkutettiin auton ohi tai liuos valui auton kyljistä lattialle ennen kiillotusharjausta. Tämän perusteella auton pinnoille jäi maksimissaan 18 millilitraa vahaustuotetta.
-
- Todellisuudessa harjat lisäksi ”roiskivat” käyttöliuosta. Tästä syystä auton pinnoille jäävä tehollinen vahamäärä jäi todennäköisesti viitteellistä arvoa huomattavasti pienemmäksi.
Ilmavahaus, vesipohjainen vahaus vai käsinvahaus?
-
- Vahaustuote voidaan koneellisessa vahauksessa myös annostella sumuttamalla vaha tarkasti kohdennetuilla suuttimilla suoraan auton pinnoille.
-
- Kyseistä menetelmää kutsutaan ilmavahaukseksi. Ilmavahausmenetelmässä koneellinen vahaus tapahtuu ilman vettä, jolloin pinnalle jäävä vahakerros saadaan huomattavasti paksummaksi. Menetelmänä ilmavahaus on samanlainen kuin käsinvahaus. Vahaa ei laimenneta vedellä vaan se annostellaan auton pinnalle sataprosenttisena vahana. Tyypillinen sumutettavan Vahaustuotteen annostelumäärä on 50–150 ml/henkilöauto.
-
- Mallinsimme vesipohjaisen vahan suihkutusta ja ilmavahalevitystä laboratoriossa. Testin tuloksia verrattiin käsinvahaamalla saavutettuun tulokseen.
-
- Automaalilla pinnoitettuun 0,2 m² kokoiseen levyyn annosteltiin vaakasuoralla alustalla vesipohjaiseen annostelujärjestelmään tarkoitettua vahaustuotetta 0,9 prosentin pitoisuudella. Toiseen samanlaiseen testilevyyn annosteltiin ilmavahaustuotetta 100 prosentin pitoisuudella. Lopuksi levypintoja kiillotettiin kevyesti liinalla. Tämän jälkeen molemmat levyt punnittiin tarkkuusvaa´alla.
Ilmavahakäsittelyn jälkeen levyn painossa havaittiin lievää painonnousua. Tämä osoitti, että kappaleen pintaan oli jäänyt vahaa. Sen sijaan vesipohjaisessa menetelmässä levyn paino ei noussut lähtötasosta.
Tästä voidaan päätellä, että auton pinnoille jääneestä 18 ml vahaustuotteesta ei vesipohjaisen suihkutuksen ja kiillotuksen jälkeen jäänyt käytännössä ollenkaan mitattavissa olevaa vahakalvoa. Toisaalta pinnan kiilto nousi keskimäärin 10 prosenttia pelkän pesun tuomaa kiillonnousua korkeammaksi. Tämä viittaa siihen, että pinnalle muodostui hyvin ohut, alle 0,01 µm vahakalvo. Ilmavahaustestissä levyn painossa havaittiin lievää painonnousua. Nousun perusteella pinnalle laskettiin muodostuneen 0,4 µm paksuinen kalvo. Kiillon mitattiin nousseen keskimäärin 40 prosenttia.
Vertailun vuoksi vastaavalle maalipintalevylle tehtiin myös käsinvahaustesti. Levy punnittiin ja auton pinnalle annosteltiin suositeltu määrä (8 ml/m²) kaupallista autovahaa. Vahan annettiin kuivua hetken ja sen jälkeen pinta kiillotettiin liinalla. Myös liina punnittiin ennen vahausta, jotta siihen kiillotuksessa imeytynyt vahamäärä pystyttiin huomioimaan laskelmissa.
Kiillotuksen jälkeen sekä levy että liina punnittiin uudestaan. Laskelmien perusteella vahakalvon paksuudeksi saatiin 1 µm.
Tutkimuksessa selvitettiin koneellisesti tehdyn vesipohjaisen vahan ja ilmavahalevityksen laatua. Saatuja tuloksia verrattiin myös käsinvahaukseen. Laskelmien pohjana käytettiin mitattuja vahamääriä sekä henkilöauton maalipinta-alaa (12,5 m²).
- Kalvon paksuudet ja näitä vastaavat kiillon nousut selvitettiin laboratoriotestillä.
-
Tulosten perusteella koneellisen vahauskäsittelyn rinnastaminen käsinvahaukseen on kyseenalaista erityisesti vesipohjaisen käsittelyn osalta. Koneellisessa vahauskäsittelyssä auton pinnoille jäävä vahakalvo on ainakin sata kertaa ohuempi kuin käsinvahauksessa.
- Tuloksista käy ilmi, että koneellisen vahauksen lopputulosta voidaan kehittää hyödyntämällä vahauksessa esimerkiksi ilmavahausteknologian mahdollistamaa konsentroitua vahanlevitystekniikkaa.
Vesipohjainen vahauskäsittely: < 0,01 µm, mittausalueen ulkopuolella
Ilmavahaus: 0,4 µm
Käsin vahaus: 1 µm